Search
  • LAURA

Yrittäjän päivä 5.9.


Koen että yrittäjyys on elämäntapa. Se on työ, mutta myös elämäntapa.


Monen tyyppiset ihmiset voivat olla yrittäjiä, mutta uskon, että heitä leimaa muutama yhteinen tekijä. Sisäinen palo ja intohimo työskennellä tietyn asian parissa ja jakaa sitä muille ihmisille. Tahto luoda ja toteuttaa omaa visiotaan sekä itseään. Ja edes jonkinmoiset itsensä johtamisen taidot.


Itselleni yrittäjyys ei ole ollut aina selvyys. Se vain tapahtui. Itseasiassa nuorena 90-luvun laman eläneenä ja isäni yrityksen konkurssin vierestä seuranneena päätin, että minusta ei koskaan tule yrittäjää. Menen palkkatöihin, jossa työt alkavat aamulla kahdeksalta ja päättyvät iltapäivällä neljältä. Vaan toisin kävi. Päätös omasta yrittäjyydestä syntyi osittain sattumalta ja osittain tietoisen valinnan kautta. Opiskelin ylemmässä ammattikorkeakoulussa ollessani pienten lastemme kanssa kotona ja tarkoituksena oli "hankkia" paremmat paperit ja vähän jotain puuhaa kotona olon lisäksi. Koulutuksessa tarjolla oli suuntausvaihtoehto yrittäjyys, jonka päätin itsellenikin yllättäen valita. Näin oli kai tarkoitettu. Edes tällöin en tiennyt, että minusta tulisi jonain päivänä joogaopettaja saatikka yrittäjä. Elämä, se vain kuljetti. Se miten päädyin joogaopettajaksi on kokonaan toinen tarina, jonka avaan toisella kertaa.


Yrittäjäksi voi ryhtyä monella tapaa. Toiset aloittavat sivutoimisena yrittäjänä päätyön ohella, toiset yhtiökumppaneiden kanssa pitkän suunnittelutyön jälkeen. Minä aloitin yrittäjänä hyppäämällä yksin pää edellä syvään päähän. Toisin sanoen irtisanouduin vakityöpaikasta, jonne toki en ollut enää vanhempainvapaan jälkeen palannut ja hain starttirahaa, joka myönnettiin. Perustamani yrityksen päätoimiala oli jotain ihan muuta kuin joogan opettaminen, mutta niin vain minusta tuli täysipäiväinen joogaopettaja ja reilu vuoden yrittäjyyden jälkeen huomasin pyörittävän Joogastudio Valoa. Kaikkea ei voi eikä kannatta edes yrittää suunnitella etukäteen. Ei edes yrittäjyydessä.


Olen yrittäjävuosien varrella innostuvalle itselleni tyypilliseen tapaan hypännyt monta kertaa syvään päähän, toisin sanoen ryhtynyt tuumasta toimeen sen enempää analysoimatta. Ketteryys on etenkin Korona- vuosien aikana ollut äärimmäisen tarpeellinen taito ja ylianalysointi on pitänyt jättää muille. On pitänyt toimia ja sitten arvioida, että kannattiko vai ei. On pitänyt yrittää isolla Y:llä. Vaikka Korona-aika ei vielä ole takanapäin, tuntuu että edessä näkyy silti uudella tapaa taas toivoa ja valoa. Korona-aika on laittanut miettimään todella, että onko yrittäminen se oma juttu. Plussia ja miinuksia ynnäillessä aina viivan alle on jäänyt enemmän positiivista, ihanaa ja eteenpäin työntävää. Onneksi!

Kuluneena kesänä olen tietoisesti ensimmäistä kertaa astunut oman tekemisen ulkopuolelle sekä itseni että ulkopuolisen henkilön avulla tarkastelemaan oman työni sisältöä, määrää ja laajuutta. Välillä en oikein itsekään ymmärrä millä ajalla kaiken teen. Jos jotain olen yksinyrittäjänä oppinut, niin priorisoimaan ja keskittymään yksittäisiin asioihin, vaikka keskeneräisiä asioita olisi valtavasti.


Ulkopuolisen mielipiteen saaminen on nostanut valtavasti oman osaamiseni sekä työni arvostamista. Se on tuonut myös hyvää näkökulmaa ajankäyttöön ja etenkin siihen, että vähemmän voi tässäkin asiassa olla enemmän. Ulkopuolelta tullut palaute on avannut silmäni sille, että voin luottaa ammattitaitooni, arviointikykyyni ja olla rohkeasti minä.


Yksinyrittäjällä vertaistuki ja sparraus saattaa olla kiven alla ellei sitä osaa etsiä enkä minä ollut osannut. Välillä on tuntunut, että olen kilpajuoksussa muiden alalla toimijoiden kanssa. Kuka keksii mitäkin hienoa ja innovatiivista ensimmäisenä? Kuka ehtii ensin? Kenellä on isoin kukkaro markkinoida? Yksinyrittäjänä kukkaroasioissa jää valitettavasti aina toiseksi, kolmanneksi tai jopa viimeiseksi. JatkuvAssa paineessa eläminen korostui Korona-aikana. Kaikkea tuli pyöritettyä omassa pienessä päässä ja päätökset piti tehdä yksin. Keksiä jotain uutta yhä uudestaan ja uudestaan, yksin. Väsyin. Ja tästä väsymisestä käsin päätin pyytää ulkopuolisen näkökulman. Ja se kannatti. Kannatti avata ajatuksia ja vastaanottaa näkemystä boksin ulkopuolelta.


Tottakai olin ymmärtänyt kuinka paljon teen töitä, mutten ollut osannut arvostaa sitä. En arvostanut itseäni tarpeeksi. Olin jäänyt ulkopuolisen arvostuksen varaan, koska olin vuosia tehnyt kaiken yksin. Nyt näen paremmin. Luotan, uskon ja tunnistan. Tiedostan sen koko työmäärän, jonka teen yhtä asiakaskokemusta - palvelun lopputuotetta varten. Arvostan sitä näkymätöntä työtä nyt itse ja annan jokaiselle työtunnille arvon. Välillä edelleen avaan työkoneen illalla kymmenen jälkeen, mutta harvemmin, koska muistutan itselleni, ettei siitä yrittäjälle makseta ilta-/yölisää. Muistutan myös siitä, että uhriutuminen on turhaa. Teen omat valintani ja aion arvostaa valintojani. Pyrin vastaamaan viesteihin aikana, jonka lähtökohtaisesti määrittelen työajaksi. En vaadi enää itseltäni yötöitä, vaan siirrän työt seuraavaan päivään. Harjoittelen vahvasti sitä, josta aikanaan tein erinomaisilla arvosanoilla arvostellut päättötyön: Tietoinen itsensä johtaminen ja ajankäytön hallinta. Nyt on aika heittää roskikseen kulunut fraasi "suutarin lapsella ei ole kenkiä". Ihan kamalaa! Äkkiä kengät suutarin lapselle ja tietoista itsensä johtamista joogaopettajalle. On aika purkaa epäterveelliset ajatus- ja käytösmallit.


Yrittäjän päivän teema itselleni on tänä vuonna oman työn arvostaminen ja sen toteutumiseen liittyvät korjausliikkeet. Hyvää yrittäjän päivää jokaiselle yrittäjälle ja yrittäjäksi aikovalle!


Namaste.


- Laura


48 views0 comments

Recent Posts

See All